Unelmoin suuresti, haaveilen mahdottomista.

On uskallettava unelmoida ja pystyttävä näkemään visio keskeneräisyyden ja rikkinäisyyden keskellä. Unelma ei tule näkyväksi, jos tehtävään ja työhön ei tartu kaksin käsin. On viisautta tarttua siihen, mikä vie juuri sillä hetkellä unelmaa eteenpäin. On osattava nähdä suuria kokonaisuuksia ja samalla huomioitava pienetkin asiat.

On tarvittu paljon työtä, intohimoista tekemistä sekä halua oppia uutta. Olen halunnut kunnioittaa paikan ja alueen historiaa. Kaiken työn ja touhun keskellä olen usein pysähtynyt ja kuunnellut mitä talo, sen seinät tai pihapiiri ”haluaa kertoa” ja kuinka ne haluavat tulla nähdyksi.

Vaatii uskallusta olla hiljaa, kun aika ja mieli kertovat kiireestä tai tekemisen paljoudesta. Olen halunnut olla rehellinen itselleni ja luottaa omaan intuitioon. Olen halunnut tuoda sen rohkeasti näkyville. Olen voinut kulkea oman matkani yhdessä perheeni kanssa. Perheestäni on ollut suuri apu ja tuki monissa ratkaisuissa ja pohdinnoissa VillaValkeaa rakentaessa. Yhdessä kuljettu matka, tämän muistamme.

– Mari Kärki-Puustinen